Minkä sille voi, kun kirjoituttaa. Tällä viikolla kolme suklaapoikaa on muuttanuut omiin koteihinsa. Zabaglione, eli Onni, jonka nimi säilyy Onnina muutti Helsinkiin Päivin ja Mikan iloksi. Pähkinäcrisp eli Aapo sai jännittävän uuden kutsumanimen Za, joka tarkoittaa "temppua" mandariinikiinaksi. Sijoitukseen Turun lähelle Karunaan muutti Suklaatryffeli, joka Möhkön sijaan tottelee tästä lähin nimeä Rasmus. Ensi viikolla muuttavat Midas (ent. Possu), Hile, Ramses (ent. Pikku-Ransu) ja Melli. Kotiin emon kanssa asumaan jää simpsakka simskulikka Helmi.
Tässä vaiheessa on hyvä kiitellä sijoituskotia job well donesta. Hyvä sijoituskoti - kuten olen monesti ennenkin todennut - on painonsa arvoinen kultaa, sillä hän mahdollistaa kasvattajan kasvatustyön jatkumisen silloinkin, kun tämän oman talouden kissanpaikat ovat täynnä. Sijoituskotina toimiminen antaa myös valmiuksia oman kasvatustyön aloittamiseen, kun verkosto on luotu ja kasvattajan tuki ja turva aina käytettävissä.
Myös seuraavat Willicon pennut tulevat syntymään sijoituskodissa. Helpotusta tilanahtauteen kotona on luvassa, mutta siitä enemmän, kun on sen aika. Nyt katsomme, että loputkin kissilapsukaiset pääsevät turvallisesti maailmalle omiin koteihinsa, seuraamme silmä kovana massahurmuri Maagin kasvua ja odotamme Jemmican ja Warren Pääsiäisenä syntyviä pitkäkarvavauveleita vesiväriväreissä.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsemastani syystä johtuen laitan blogini salasanan taakse. Mikäli luet näitä rivejä, olet sen saanut eli minun silmissäni hyvisten kirjoissa. En tiedä, pitäisikö kiittää, vai onnitella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti