lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ja näin kauan pystyin olemaan hiljaa

Minkä sille voi, kun kirjoituttaa. Tällä viikolla kolme suklaapoikaa on muuttanuut omiin koteihinsa. Zabaglione, eli Onni, jonka nimi säilyy Onnina muutti Helsinkiin Päivin ja Mikan iloksi. Pähkinäcrisp eli Aapo sai jännittävän uuden kutsumanimen Za, joka tarkoittaa "temppua" mandariinikiinaksi. Sijoitukseen Turun lähelle Karunaan muutti Suklaatryffeli, joka Möhkön sijaan tottelee tästä lähin nimeä Rasmus. Ensi viikolla muuttavat Midas (ent. Possu), Hile, Ramses (ent. Pikku-Ransu) ja Melli. Kotiin emon kanssa asumaan jää simpsakka simskulikka Helmi.

Tässä vaiheessa on hyvä kiitellä sijoituskotia job well donesta. Hyvä sijoituskoti - kuten olen monesti ennenkin todennut - on painonsa arvoinen kultaa, sillä hän mahdollistaa kasvattajan kasvatustyön jatkumisen silloinkin, kun tämän oman talouden kissanpaikat ovat täynnä. Sijoituskotina toimiminen antaa myös valmiuksia oman kasvatustyön aloittamiseen, kun verkosto on luotu ja kasvattajan tuki ja turva aina käytettävissä.

Myös seuraavat Willicon pennut tulevat syntymään sijoituskodissa. Helpotusta tilanahtauteen kotona on luvassa, mutta siitä enemmän, kun on sen aika. Nyt katsomme, että loputkin kissilapsukaiset pääsevät turvallisesti maailmalle omiin koteihinsa, seuraamme silmä kovana massahurmuri Maagin kasvua ja odotamme Jemmican ja Warren Pääsiäisenä syntyviä pitkäkarvavauveleita vesiväriväreissä.

Edellisessä kirjoituksessa mainitsemastani syystä johtuen laitan blogini salasanan taakse. Mikäli luet näitä rivejä, olet sen saanut eli minun silmissäni hyvisten kirjoissa. En tiedä, pitäisikö kiittää, vai onnitella. :)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Blogi tauolle


Ei oikein nappaa bloggailu tällä haavaa, kun kirjoituksiani erään kasvattajakollegan toimesta luetaan kuin piru Raamattua ja kommentoidaan sitten omassa blogissa negatiiviseen sävyyn. Päivitykset siis siirtyvät ainakin toistaiseksi Facebookiin, FI*Willicon sivulle, kotisivuja päivitän entiseen tapaan.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Ilpo



Muutava kuva Ilposta (Willicon Lavacristallo), kuvat Meri P.

Kaikki pennut varattu, uusi Champion ja muuta


Taas on ollut Willicon kasvattaja kovin laiska bloggaaja, sijoituskotien blogeja vaan syynään - hyvä etten F5-nappulaa painellen! Pikku Maagin kasvua seuraan etänä. Viikon ikäistä kävin toki lähempääkin tarkastelemassa. Myös suklaiden kasvun seuranta on tapahtunut viime aikoina etänä, kun työn, koulun, harrasteiden ja perhe-elämän niputus on edelleen konstikasta, enkä ole yrityksestä huolimatta onnistunut jakautumaan kahdeksi (en ole raskaana, mutta välistä tuntuu, että olisin tehokkaampi, kun pystyisin olemaan samaan aikaan kahdessa paikassa - vähintään!)

Kissalaan on saatu uutta verta ruskeanaamio siamilaistytön muodossa. Pinewood's Pretty In Pink on Pulmun tapaan kahden kissalan yhteisomistuskissa, sen toinen omistaja on sen kasvattaja, Maria. Mai -kutsumanimen saanut tomera touhotin asustaa belgianpaimenkoirakennel Willow Creekissä ja sitä tullaan näkemään kesän, ehkä jo kevään näyttelyissä. Mai on ensimmäinen tarkoituksella hankittu kanelinkantajakasvatuskissamme ja toivottavasti aikanaan varianttipentueen emo.

Näyttelyssäkin on käyty. Soho kävi eilen sunnuntaina URKin pienessä ja tunnelmallisessa Hotelli Rantapuiston näyttelyssä valmistumassa Championiksi pokaten samalla TP:n kilvassa omaa kasvattia, Tuukkaa vastaan. Paneelissa lilahiiri toki hävi vuoden 2011 maailmanvoittajalle, mutta ihan mukavahan se oli pitkän hyvä kakkonen -putken jälkeen edes se nominointi vastaanottaa.

Kasvateista tosiaan valkoiset veljekset Ilpo ja Tuukka korkkasivat aikuisten luokat. Molemmat saivat ekan sertinsa ja kovasti kehuja juuri niistä asioista, joista kehuja ansaitsevat: profiili, silmän muoto ja väri, pituus, upeat, valkoiset turkit. Kun veljesten toisiaan vastaan kilpailuttaminen ei ole järin fiksua, oli pojat ilmoitettu eri päiville, eli Ilpon serti tuli lauantaina ja Tuukan sunnuntaina. Onnea molemmille! Ja omistajille kiitokset poikien esille tuomisesta ja hienossa näyttelykunnossa esittämisestä! :)

Mitäpä vielä...? Kissalan kissat ja kasvatit sijoittuivat mukavasti niin Siam-Orientin kuin Bajavan Vuoden Kissa-kisoissa. Suurin tähti tällä kertaa oli vauvamasuaan kasvatteleva Jemmica Laamanen, virallisemmin Cleverkitty LoveBabyLove, jonka näyttelytulokset ovat täysin aktiivisen sijoituskodin aikaansaannosta - niin no saattaa siinä toki perintötekijöilläkin olla jotain tekemistä, mutta tarkoitan, että Nina on Jemsua ilmoittanut ja kuskannut ympäri Suomea ja Baltiaa rahojaan ja vaivojaan säästämättä, joten on ihan oikein, että aktiivisuus palkitaan. Ja eihän tuo sijoitus pelkillä serteillä ratkennut, eli hyvä ja kauniisti esitetty on ollut kissakin.

Kasvattaja ja siitoskissatkin ovat kovatasoisessa seurassa mukavasti rankingiin sijoittuneet ja tulihan noita kärkisijoituksia ihan itse kasvatetuillekin kissoille: kiitokset ja onnittelut Iin huimasta menestyksestä (jälleen) Ninalle ja nyt jo sijoituskotinsa omistukseen siirtyneen Minervan 1. omistajalle Annelle.

Ja viimeisenä aiheeseen varaustilanne: Joulusuklaapentueen kaikki pennut ovat omistajansa löytäneet. Kahdeksikon omistajissa on vanhoja tuttuja ja uusia mukavia ihmisiä, jotka lämpimästi toivotan Willicon perheeseen tervetulleiksi. Ylihuomenna ippikset saavatkin toiset rokotuksensa ja ensi viikolla lemmikiksi myytävät pennut kastroidaan/steriloidaan. Uusiin koteihin porukat muuttavat omaan tahtiinsa, suurin ryysis osunee ensi viikon perjantaihin.

Jemmicalle tosiaan odotetaan pääsiäispentuja, pömppis kasvaa söpösti. Siamilaisia on luvassa myöhemmin keväällä, jahka saamme Ilpon morsmaikulle Pulmulle ajan siitostesteihin varattua. Aikuista itämaiskissaa etsivän kannattaa kurkata kotisivuiltani osio Uutta kotia etsivät. Siellä edelleen omaa kotia vailla ovat balineesikasvattini Nefer ja itämainen lyhytkarvakamunsa Ramses, sekä aikuiset kasvatuskissani Olivia ja Warre. Seuraava näyttely, johon osallistumme on TUROK kuun lopussa.