maanantai 31. joulukuuta 2012

Willicon Suklaatryffeli

Möhkön nimi on enne ja pitkätukkapoika on rynninyt ohi muiden painossa. Se on iso ja lunki, selvää kolliainesta, alfa male. Jos karvanpituusarvaukset osuu kohdilleen ja kehissuunta pysyy samana, lienee toinen jatkokasvatukseen jäävistä kolleista tämä tässä.

Niin muuten kyselyitä pennuista sopii soittaa ja laittaa. Kunhan kasvatuskissat valitaan,on vähintään puolet lemmikiksi varattavissa, eikä ne kasvatuskissatkaan voi kaikki synnyinkotiinsa tai kaavattajalleen jäädä. Eli rohkeesti vaan kiinnostuksensa ilmaisemaan, niin laitellaan jonotuslistaa ja audienssipyyntöjä muistiin.


Willicon Cara Melli

Melli vaikuttaisi lyhytkarvalta ja saattaa jossakin vaiheessa olla lemmikkikotiin varattavissa, kun kuitenkin kahta siskoista jo mahdollisesti kasvatukseen suunnitellaan.


Willicon Noisette

Hile-kultasemme. Prinsessa ihana ja kaunis, vaan ei kovin välkky. Hile himputti saa lisämaitoa, koska ei ahkerasta imutuksestakaan huolimatta nosta painoa samaan tahtiin kuin muut. Jaa miksikö? No koska enimmäkseen imeskelee pentuesisarustensa päitä! Selvää missiainesta siis. Ja mitä ilmeisimmin pitkäkarva. ;)


Willicon Zabaglione

Onni on onnekas (lyhytkarva?) poika, jolle ei enää tarvi antaa lisämaitoa - paino nousee ihan kivasti jo omin voiminkin. Viikon päästähän aloitetaan kiinteät koko pentueelle, niin helpottaa emollakin.


Willicon Helminougat

Helmi on tällä haavaa kovasti simskunoloinen neiti.


Willicon Pähkinäcrisp

Aapolla on aika ihanat korvat. Ihana on koko poikakin. Lyhytkarva?


Willicon Vaniljasydän

(Hahhah! Onpa Blogger taas vitsikäs kääntäessään oikein päin olevat kuvat kyljelleen.)

Possu-poikakin kasvaa ja kasvattaa tukkaa - balineesi? ;)


Willicon Rommirusina

Pikku-Ransu kasvaa ja saattaisi Miian arvauksen mukaan olla pitkäkarva. Kaksiviikkoisesta karvanpituuden arvaaminen on vaikeaa, mutta arvaus on arvaus ja voi vielä muuttua.


Niin ja se pentukuvapäivitys

Kuka noita jonninjoutavia jorinoita jaksaa lukea, kun itselläni ainakin ovat enemmän tajunnanvirtaa kuin punnittua puhetta. Suklaapentujen viikkoiskuvia ainakin toivon monen odottavan. Ne tulevat viime viikon tapaan - kukin omana postauksenaan. Minä kun en ole vielä keksinyt kuinka androidilla ladataan useampi ladattu - ei siis omalla kännykällä otettu - kuva kerrallaan, kun ainoa, mitä puhelin tarjoaa on galleria (ja nämä sähköpostista tallennetut kuvat sijaitsevat kohdassa lataukset).

Vielä sananen Kyyhkyistä: Pentueen ikiliikkuja Prodigy (Willicon Prince Piacention) hurmasi itselleen viime lauantaina kodin. Herrasta on varausmaksu maksettu ja arjen koittaessa neuvotellaan eläinlääkärin kanssa sopivin ajankohta varhaiskastraatiolle. Pentueen sininaamio prinsessa Jasmin ja nallekarhumainen ruskeanaamiomöhkö Legolas etsivät yhä omia kotejaan.

Kuvassa Leksa ja Proge vaihtavat veljellisen suukon uuden vuoden aattona.


Uutta vuotta

Hyvää tätä vuotta kaikille. :) Kulunut vuosi 2012 oli raskaiden, yllättävien menetysten vuosi. Tammikuussa enkelin siivet sai rakkaani Luau. Syyskuussa menetin kaksi balineesinaarasta: nuoren aikuisen ja viisikuisen pennun. Vuoden lopussa olin menettää vielä isänikin, mutta niin vain näyttäisi, että kuin ihmeen kaupalla hän tästä selviää.

Olen kasvattanut kolme pentuetta, joista vain yksi on syntynyt luonani: huhtikuiset aprillipilat: neljä valkoista balineesia ja tiimin musta lammas, ruskeanaamio April. Huippuhyvät sijoituskotini Loviisassa ja Espoossa ovat huolehtineet nyt tammikuun puolivälissä luovutusikään ehtivistä Kyyhkyistä ja uuden vuodenaattona kaksi viikkoa täyttäneistä Joulusuklaista. Kiitos Taika, Miia ja Jari <3.

Kuluneen vuoden aikana ystävyyksiä on punnittu ja harrastuksen mielekkyyttä pohdittu, vuolaasti kyyneliä vuodatettu ja ohikiitäviä puhtaan onnellisuuden hetkiäkin koettu. Olen jälleen saanut tutustua ihmisiin: aivan ihaniin ja hulluihin - juuri meidän pennuille sopiviin, kissoja rakastaviin. Ja olen saanut tutustua kissoihin: omaan kasvatukseen hankittuihin ja toisilta lainattuihin. Olen saanut purkaa mieltäni ja ajatuksiani itseäni kokeneemmille ja viisaudessaan he ovat kuunnelleet, mutta antaneet minun itse löytää ratkaisuni.

Vuonna 2013 kissaharrastukseni jatkuu. Teen jatkossakin hommia assarina ja pääassarina, jos näitä pestejä kohdalleni osuu. Jatkan kauden loppuun Siam-Orientin hallituksessa. Kasvatan balineeseja ja itämaisia pitkäkarvoja edelleen varianttipolvia apunani käyttäen. Teen yhteistyötä niiden kasvattajien kanssa, joiden kanssa meillä on yhteinen kieli.

Kasvatustavoitteenani eivät ole näyttelyvoitot, vaan kehräävän kivojen ja kauniiden, rotustandardit täyttävien, terveiden itämaiskissojen kasvattaminen. Näiden kanssa saa toki halutessaan näyttelyissäkin käydä ja ehkä omasta tiimistä innostusta muutamaan kokoontumisajoonkin on, mutta stressiä ei näytelmistä oteta, eikä niihin kenenkään tarvitse kaikkea rahaa ja aikaansa haaskata - ellei nimenomaan halua. Harrastuksessa on hyvä aina kuunnella kissaa ja sen halua tai haluttomuutta näyttelyihin osallistua. Omista seitsemästä vain yksi on selvästi ilmoittanut, että tämä ei käy laatuun ja Myski saakin viettää rennonrelaa kotisimskin elämää - vaikka tiedä siitä relasta tätä nykyä, kun on nuo nuoret kollit: Soho ja Warre kasvamassa ja leikkaamaton venäläisdiiva Oliviakin puurossa pippurina. Warrelle ja Olkulle edelleen on sijoituskodit haussa. Hyvin joustavin ehdoin olen itikset maailmalle laittamassa, joten kannattaa olla yhteydessä, jos kumpi tahansa kolahtaa.



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Pikku-Ransu ja Possu

eli Willicon Rommirusina ja Vaniljasydän, molemmat poikia.


Aapo ja Helmi

eli Willicon Pähkinäcrisp (poika) ja Helminougat (tyttö).


Onni ja Hile

eli Willicon Zabaglione (poika) ja Noisette (tyttö).


Melli ja Möhkö

eli Willicon Cara Melli (tyttö) ja Suklaatryffeli (poika).


Ensin koko suklaarasia

Mamma ja kaikki kahdeksan vauvaa.


Suklaavauvat kuvin

Bloggaus on hankalaa pelkällä puhelimella, eikä joulu tuonut asiaan helpotusta. Ei siis uutta tietsikkaa ainakaan vielä - katsotaan, tuleeko jälkitoimituksena.

Tässä nyt kuitenkin suklaakissanpentujen kuvat. Ja nimet :).

torstai 20. joulukuuta 2012

Rokotuksilla

Kyyhkyspennut kävivät tänä aamuna rokotuksilla, jossa heidät isokokoisiksi ja hyväkuntoisiksi todettiin ja piikkiä sekä mikrosirua niskaan tuikattiin. Ymmärrettävästi olivat piikittelystä hieman nyreissään. Olisin minäkin.
Kuvissa ylhäältä alas Proge, Jasmin ja Leksa.







keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pojatkin kuvissa

Ruskeanaamioiset pojanviikarit Legolas (Willicon Sir Seraphim) ja Prodigy (W. Prince Piacention) kuvissa myös. Nallekarhumaiselle Leksalle toivoisin kodin, jossa sitä jaksettaisiin pitää tovi leikkaamattomana. Vaivanpalkka hyvitetään myyntihinnassa.
Progelle ihan vain tavallista, rakastavaa lemmikkikotia etsin.

Leksa on rauhallisuuden perikuva, sen zen-olotilaa ei hetkauta mikään, kun taas pikkuveli Profootti on vilkas veivaaja, aina touhuamassa ja kolttostelemassa. Varsinainen ikiliikkuja!

Molemmat pojat (ja myös prinsessa Jasmin) ovat isokokoisia, vahvoja pentuja - reilusti päälle kilon jo! Luovutus kuitenkin vasta kaksi kertaa rokotettuina, aikaisintaan 13-viikon iässä. Näillä näkymin kissanpennut olisivat muuttovalmiita tammikuun puolivälissä.

Ylemmässä kuvassa Proge, alemmassa Leksa ja bonuskuvassa lapsiaan hellästi hoitava emo, Lulu. Kaikki kuvat, myös edellisen merkinnän kuva Jasminista sijoituskodin kamerasta.




Siamilaispentuja varattavissa

Eilen yhdeksän viikkoa täyttäneet Kyyhkyset-pentueemme naamiosankarit käyvät tänään ensimmäisillä rokotuksilla ja saavat mikrosirut nahkaansa. Pentujen varaustilanteessa on taahtunut muutos ja myös sininaamio tyttö on nyt lemmikiksi varattavissa.

Tälle isokokoiselle ja itsetyytyväiselle, pehmeä-ääniselle diivalle ei missän vaiheessa ole ollut epäselvää, kuka on pentueen prinsessa. Jasmin on myös emonsa silmäterä.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Balineesivauvat

Tai siamilaiset, pentueen pennut voivat siis olla lyhyt-, tai pitkäkarvoja. Kuva Miia V. - tai ehkä Miian mies? ;)


Suklaavauva

Yksi kuudesta. Kuva Miia V.


Joulusuklaavauvat ovat täällä!

Bloggauslaiskuudesta pahoittelut, siihen on syitä monia, mutta tämä tieto nyt tuoreeltaan: Tänään on syntynyt 12. Willicon-pentue, Joulusuklaat! Balineesiemo Kalliolan Depi Kasuliina punnersi kahdeksan vauvaa vaivattomasti ja kaikki ovat päässeet maidon makuun kiinni. Luultavasti tämän kokoiselle joutuu lisäruokaa jobihan emonkin takia tarjoamaan. Seuraamme tilannetta -emon vointia ja pentujen painonnousua - tarkasti. Eli sijoituskodissa syntyi tämäkin pentue. Olen joutunut tänä vuonna käytäntöjäni sijoituspentueiden suhteen muuttamaan, kun on tämä ylikansoitustilanne kotona - normaalin viiden vakiasukkaan sijsta vakkareita onkin seitsemän. Warre ja Olivia etsivät sijoituskotia edelleen...

Mutta siis näppäriä, osaavia sijoituskoteja olen tytöilleni onnistunut löytämään ja mielelläni annan ihanan pentukokemuksen muillekin. Vaikka eihän kaikki aina mene ihanasti, esim. Kyyhkyistäkin menetimme kaksi.

Mutta suklaista piti kertomani. Heitä siis syntyi kaikkiaan kuusi suklaa itämaista ja kaksi naamiopentua - todennäköisesti suklaanaamioita, sillä olisi varsin hassua, joskaan ei mahdotonta, että suklaan lilaksi laimentavat diluutiogeenit osuisivat vain ja ainoastaan naamioille. Voinemme vetää tästä - ja Hilman ekasta, Rocklake kissalaan syntyneestä pentueesta - johtopäätöksen, ettei Hilma dilua kanna. No me tilasimme suklaata ja sitä ylenpalttisesti saimme. Elävästi muistui 11 pennun emon Mannan synnytys, kun pentuja vain tuli ja tuli... Näiden pentujen isä Didierhän on yksi yhdestätoista. Sattumaako vai ei, mutta isoja pentueita tuntuisivat suvun miehet jättävän? ;)

Mutta mitä minä tässä jaarittelen epäoleellisuuksia, kuviahan te haluatte! Ja kuvia saatte. Kunhan keksin keinon liittää sähköpostista androidpuhelimeen ladatut kuvatiedostot tänne.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Pissaelämäntuskaa

Mulla on siitoskolleja ollut kotonani kolme kappaletta. Aku oli leikkaamattomana kolmevuotiaaksi. Ei kussut, tai muutenkaan kollittanut. Ainut syy leikkautukselle oli se, ettei minulla ollut valkoisen jättiläisen varalle enää jalostussuunnitelmia, eikä pojalle ollut muutenkaan kysyntää.

Myski tuli meille sijoitukseen Orifame-kissalasta. Baila-Bailan kasvattihan hän on, mutta Orifamen siitoskolli, jota minullakin oli sopimusehtojen puitteissa mahdollisuus omaan kasvatukseeni käyttää. Kun Myskin reissurakastajan ura alkoi, alkoi kollituskin. Öisiä aarioita ja iltapäivämatineoita, biologista sodankäyntiä lokoisasta, nahkaisesta laiskanlinnasta - lempituolistani, joka ehkä juuri siitä syystä oli mammanpojan merkkauskohde numero uno kesti siksi, kunnes siniparta kahden vuoden ja kahden kuukauden iässä leikattiin. Myskin pallien myötä lähti violetti tv-tuolinikin. Kaatopaikalle.

Seuraava leikkaamaton poika oli tanskantuontikollimme, itämainen pitkäkarva Skye. Kuten Myskin, Skyenkin merkkausinto sai boostia astutusreissuista. Muuten äärettömän kiltistä ja pieniäänisestä kollistamme sukeutui salakavala salapissijä. Siinä, missä Myski merkkaillessaan kulki häntä nykien, ei Skyen käytöksestä koskaan nähnyt, milloin se suunnitteli merkkaavansa. Niitä pissoja sitten vain löytyi. Milloin mistäkin.

Kollien kanssa nyrkkisääntö on, että tekstiilit on pannassa. Kolleroiset (merkkausintoiset sellaiset) kun kusee kaiken sohvatyynyistä keittiöverhoihin. Kuitenkaan en koskaan ole kokenut kollinpitoa yhtä suurena ongelmana kuin tänä syksynä. Kun yllättäin saimme laumanlisäksi nykyisen siitoskollimme kiimakäytökseltään vähintään haasteellisen emokissan, Olivian, joka kiimatessaan pismerkkaa suorilta jaloilta myös, mutta saadessaan kollivieraan, unohtaa koskaan poikakaveria haikailleensakaan.

No voitte arvata, että vähän väliä merkkaileva ja kiimaansa huuteleva naaraskissa on ollut omiaan provosoimaan vastaavaa käytöstä myös leikkaamattomassa, teini-ikäisessä kollipojassa. Saatikka sitten kahdessa! Niin, syksyn URKistahan meille kotiutui myös Skyen pojanpoika Warre. Merkkaileva poikamies numero neljä. Tai no - tätä nuorimmaista ei olla vielä itse teosta tavattu, mutta näissä olosuhteissa kaikki ovat epäiltyjä, kunnes toisin todistetaan.

Oliviaan suurta vetoa tunteva Myski tuntuu totaalisesti unohtaneen parin vuoden takaisen kastraationsa ja huutaa ja pissaa kuin kollina konsanaan. Niin että kusiset paikat täällä. Tämä vaan kaikille Sohosta kiinnostuneille tiedoksi. Poika  leikataan oitis, kun edes toinen sille suunnitelluista pitkäkarvaleideistä on todistettavasti tiine. Siihen tosin voi mennä aikaa puoli vuottakin. Nämä leidit kun ei turhan usein kiimahuudollaan isäntäväkeään piinaa. The lucky bastards! (ne isännät ja emännät)

P.s. Sijoituskotia kahdelle itämaiselle edelleen etsitään. Tämän kirjoitukseni jälkeen niitä on varmaan tarjolla ihan jonoksi asti. B)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Pentujen neljäviikkoiskuvat ja uusia suunnitelmia

Taikan viime viikon torstaina kuvaamat paksut vormulapulut.



Proge, eli Prodigy - virallisemmin Willicon Prince Piacention
ruskeanaamio siamilainen, varattavissa lemmikiksi



Jassu, Jazz eli Jasmin, pikku diiva kirjanimeltään Willicon Lady Lahore
sininaamio siamilainen, alustavasti varattu


Leksa eli Lego, Legolas - Willicon Sir Seraphim
ruskeanaamio siamilainen, varattavissa kotiin, jota ei pelota kollin leikkaamattomana pitäminen. Tästä pojasta toivon siis tulevaisuudessa isikissaa parille pentueelle, eli myyn hänet hinnanalennuksella ja lisäehdolla, jolla pidätän jalostusoikeuden itselläni 1-2 pentueeseen.

Uusista suunnitelmista sen verran, että minulle on suurta päänvaivaa tuottanut kaunis kasvatuskissani Jemmica, joka ei onnistuneista astutuksista huolimatta ole tiinehtynyt. Öiden ja päivien pähkäilyn jälkeen päädyin siihen, että jahka Jemsu joulukuun näyttelyn jälkeen kiimaa, saa hän vieraakseen meidän lilan pikku hiirulaisemme, punkeropoika Sohon, joka jo kohtalaisen miehekkäällä nuotilla laulaa ja vaikka en ole itse teossa tavannutkaan, väitän, että merkkaa myös.

Näin siis ympyrä sulkeutuu ja monien, värikkäiden vaihdeiden jälkeen Jemsulla ja Nannalla on taas yhteinen sulhanen. Ehkä vuonna 2013 onnistaa.





perjantai 16. marraskuuta 2012

Uusi blogi

Jaa miksi? No en tiedä. Ehkä palaan joskus wanhaan osoitteeseen, ehkä en. Tämän uuden bannerin ja taustan väkertämiseen käytin kuitenkin aikaa ja energiaa niin paljon, etten ihan heti lähde tekemään samaa uudestaan. Blogin bannerin kuvan Kookoksesta ja Willicon Kauniit ja Rohkeat-pesueesta otti Elina Väyrynen vuonna 2010. Blogipohjan ja bannerin pohjan löydät klikkaamalla The Cutest Blog On The Block -tekstiä vasemmassa yläkulmassa. Tähän blogiin toivon saavani päivittää iloisia asioita ja kauniita kuvia. Suurin osa merkinnöistä tapahtuu jatkossakin android-puhelimella, eli sitä laatua sitten tekstinkäsittely ja kuvanlaatu. Koittakaa kestää. Ja tervetuloa. :)