Mulla on siitoskolleja ollut kotonani kolme kappaletta. Aku oli leikkaamattomana kolmevuotiaaksi. Ei kussut, tai muutenkaan kollittanut. Ainut syy leikkautukselle oli se, ettei minulla ollut valkoisen jättiläisen varalle enää jalostussuunnitelmia, eikä pojalle ollut muutenkaan kysyntää.
Myski tuli meille sijoitukseen Orifame-kissalasta. Baila-Bailan kasvattihan hän on, mutta Orifamen siitoskolli, jota minullakin oli sopimusehtojen puitteissa mahdollisuus omaan kasvatukseeni käyttää. Kun Myskin reissurakastajan ura alkoi, alkoi kollituskin. Öisiä aarioita ja iltapäivämatineoita, biologista sodankäyntiä lokoisasta, nahkaisesta laiskanlinnasta - lempituolistani, joka ehkä juuri siitä syystä oli mammanpojan merkkauskohde numero uno kesti siksi, kunnes siniparta kahden vuoden ja kahden kuukauden iässä leikattiin. Myskin pallien myötä lähti violetti tv-tuolinikin. Kaatopaikalle.
Seuraava leikkaamaton poika oli tanskantuontikollimme, itämainen pitkäkarva Skye. Kuten Myskin, Skyenkin merkkausinto sai boostia astutusreissuista. Muuten äärettömän kiltistä ja pieniäänisestä kollistamme sukeutui salakavala salapissijä. Siinä, missä Myski merkkaillessaan kulki häntä nykien, ei Skyen käytöksestä koskaan nähnyt, milloin se suunnitteli merkkaavansa. Niitä pissoja sitten vain löytyi. Milloin mistäkin.
Kollien kanssa nyrkkisääntö on, että tekstiilit on pannassa. Kolleroiset (merkkausintoiset sellaiset) kun kusee kaiken sohvatyynyistä keittiöverhoihin. Kuitenkaan en koskaan ole kokenut kollinpitoa yhtä suurena ongelmana kuin tänä syksynä. Kun yllättäin saimme laumanlisäksi nykyisen siitoskollimme kiimakäytökseltään vähintään haasteellisen emokissan, Olivian, joka kiimatessaan pismerkkaa suorilta jaloilta myös, mutta saadessaan kollivieraan, unohtaa koskaan poikakaveria haikailleensakaan.
No voitte arvata, että vähän väliä merkkaileva ja kiimaansa huuteleva naaraskissa on ollut omiaan provosoimaan vastaavaa käytöstä myös leikkaamattomassa, teini-ikäisessä kollipojassa. Saatikka sitten kahdessa! Niin, syksyn URKistahan meille kotiutui myös Skyen pojanpoika Warre. Merkkaileva poikamies numero neljä. Tai no - tätä nuorimmaista ei olla vielä itse teosta tavattu, mutta näissä olosuhteissa kaikki ovat epäiltyjä, kunnes toisin todistetaan.
Oliviaan suurta vetoa tunteva Myski tuntuu totaalisesti unohtaneen parin vuoden takaisen kastraationsa ja huutaa ja pissaa kuin kollina konsanaan. Niin että kusiset paikat täällä. Tämä vaan kaikille Sohosta kiinnostuneille tiedoksi. Poika leikataan oitis, kun edes toinen sille suunnitelluista pitkäkarvaleideistä on todistettavasti tiine. Siihen tosin voi mennä aikaa puoli vuottakin. Nämä leidit kun ei turhan usein kiimahuudollaan isäntäväkeään piinaa. The lucky bastards! (ne isännät ja emännät)
P.s. Sijoituskotia kahdelle itämaiselle edelleen etsitään. Tämän kirjoitukseni jälkeen niitä on varmaan tarjolla ihan jonoksi asti. B)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti